Olen Juha Lepistö. 44-vuotias sairaanhoitaja Porista. Työuraa on noin 20 vuotta päivystyksestä ja ensihoidosta. Sen aikana terveydenhuollon kenttä on tullut tutuksi niin Porin kuin maakunnankin vinkkelistä. Yamk-opinnäytteeni tein Porin kotihoidolle. Tarjolla on siis katutason näkemys Satakunnan sote-palveluista ja pelastustoimesta.
Sote-menot tulevat kasvamaan tulevina vuosina. Eri tahot tulevat esittämään, miksi juuri he tarvitsevat lisää rahaa. Aluevaltuuston tulisikin kyetä päätöksenteollaan lisäämään eri sektoreiden yhteistyötä. Juustohöyläsäästäminen saattaa johtaa vain keskinäisen eripuran lisääntymiseen.
Mitä siis tulisi tehdä?
Tarjotaan oikeaa apua oikeassa paikassa. Eri tahojen parempi yhteistyö parantaa olemassa olevaa järjestelmää. Terveystoimen on hyvä tietää, mitä sosiaalitoimi tekee, ja päinvastoin. Jos henkilö käy 60 kertaa vuodessa ambulanssilla päivystyksessä, toiminta ei ole tehokasta tai vaikuttavaa.
Perusterveydenhuolto on paikoin ylikuormitettu, ja päivystystä on pidetty ainakin 80-luvulta asti muun terveydenhuollon ylivuotoaltaana. Se asenne tulisi muuttaa, koska se allas maksaa liikaa.
Kustannuksia tuo myös sosiaalitoimen, eli hoivakotien asukkaiden terveyspalvelujen kysyntä. Suomeksi se tarkoittaa vanhusta, joka tarvitsee esimerkiksi uuden katetrin. Vaikka talossa olisi sairaanhoitaja, he mielellään soittavat ambulanssin, koska he eivät tuota terveystoimen palvelua – vaikka osaamista olisi. Ainakin ennen yksityiset laitokset ovat itse maksaneet ambulanssireissut, mikä näkyy varmasti palvelun hinnoissa. Satakunnassa on nyt jo toimintaa, joka kehittää mainittuja ongelmia, esimerkiksi kotiin vietävien palvelujen parantaminen, ja kiirevastaanottojen lisääminen. Toiminnalla on hyvä olla myös poliittista myötätuulta.
Yksityinen palvelutarjonta ei ole itseisarvo, ja toisaalta laki määrää, että palvelut on tuotettava pääosin julkisesti. Kuitenkin yksityinen palvelutuotanto on paikassaan hyvä, kunhan kilpailu julkisen palvelun kanssa toteutetaan järkevästi. Palveluasumisessa esimerkiksi hoitajamitoitus on vedetty liian kireälle. Kun palkka on matala, ja tulee paljon poissaoloja, tilalle on vaikeaa saada sijaisia. Seurauksena Valvira antaa nuhteita, mutta kukaan ei anna resursseja. Paljon on työsarkaa, ja tässä mainitsin pari ”päällimmäistä”.
Hyvään päätöksentekoon tarvitaan tietoa, ja kykyä mitata toiminnan vaikuttavuutta. Sitä on hoitoalalla tehty vähemmän, kuin lääketieteessä. Enää sitä ei mielestäni ole varaa jättää tekemättä..